Laulu raikui Grahnien sukujuhlassa

Grahnin sukuseura kokoontui Pudasjärven Hilturantaan heinäkuun puolivälissä juhlistamaan sukuaan. Saapuvilla oli reilut 150 ruotusotilas Olof Grahnin jälkeläistä, hänen kahden pojanpoikansa, Daniel Wilhelm Grahnin ja Johan Pesälän jälkikasvua. Daniel Wilhelmin lapset ovat lähteneet maailmalle Hetekylän Kuikkalammilta, Vilhelästä. Johanin katras taas kasvoi Jongun järven rannalla, Pesälässä.

Suvussa on aihetta juhlaan

Sukujuhlaan saapui osallistujia Helsinkiä ja Ruotsin puolen Uumajan seutua myöten. Kun sattui sadepäivä, järven rannan nurmen sijaan juhlapaikkana toimi väentupa. Lauantaipäivän koko ohjelman vuosikokouksineen seurasi  myös suvun vanhin, Senja Pönkkö, joka väentuvassa pääsi  istumaan pihan puoleiselle seinustalle –juuri samaan paikkaan kuin rippikoulussaan melkein kahdeksan vuosikymmentä sitten! Mukana oli myös pari vuotta nuorempi Anna Kuusiniva.

Sukujuhlaa vietettiin toisen kerran, joten moni oli vielä  uusi grahnilainen toisilleen. Lapsia ei juuri sade haitannut, pihalla oli hyvä juoksennella ja samalla oppia tuntemaan serkkujaan. Aikuiset tarvitsivat vielä nimilapun rintapieleensä, sillä väentupa oli ääriään myöten täynnä.

Tunnelma oli lämmin ja välitön. Juhlan juontaja Antti Varpu paljastui varsinaiseksi laulumieheksi. Haitarilla säestäneen Pentti Matilan, Varvun Antin sekä juhlapuheen pitäneen Antti Pönkön johdolla juhlaväki lauloi monet laulut suvivirrestä kymmenen virran maahan. Osa väestä tapasi vielä sunnuntaina kirkossa, hautausmaalla ja lopuksi museolla ennen arkeen paluuta.

G ja kuuset

Monilla suvuilla ja sukuseuroilla on oma tunnus, logo tai vaakuna. Grahn-sukuseura on perustettu vasta vuonna 2003 ja ajatus tunnuksen hankkimisesta sukuseuralle heräteltiin henkiin kesällä 2005 vuosikokouksessa Oijärvellä.

Ainoa muistoesine oli Jouko Liukkosen hallussa oleva puukuppi, joka on joko Taneli Vilhelmin tai Kustaa Grahnin peruja. ”Tällainen perinne-esine voisi toimia seuran tunnuksen mallina. Sitä voisi hyödyntää teettämällä seuralle mallista esimerkiksi pinssin'', tuumi Jouko tuolloin. Vuosikokous antoikin hallituksen tehtäväksi tunnuksen hankkimisen.

Puukupista tunnus ei kuitenkaan syntynyt, vaan päädyttiin G-kirjaimeen. Vanhan kirjasintyypin mallisen kirjaimen ylälaitaa koristavat kuin korvina kuusenlatvat. Ne symboloivat kahta seuran sukuhaaraa ja ovat saaneet muotonsa Hetekylän Kuikkalammilla kasvavista tasalatvaisista kuusista.

Tunnus julkistettiin sukujuhlassa hopeisena ja kultaisena. Huomionosoituksille varatun kultaisen pinssin sai rintaansa ensimmäisen sukujuhlan järjestänyt sukutoimikunta puheenjohtajansa Sirkka Fredrikssonin johdolla sekä Jaakko Jurvansuu ja Jouko Liukkonen, joiden harrastama sukututkimus ja sukuseuratoiminta saivat aikaan myös Grahn-sukuseuran perustamisen ja samalla luontevan yhteyden suvun jäsenten tutustua toisiinsa ja tallentaa historiaansa. Myös hopeisena tunnus komeilee nyt monen sukulaisen kauluksessa sekä  niinikään juhlassa julkaistun Grahnien sukua II vihkon kannessa.

Neljän vuoden kuluttua kokoonnutaan uuteen sukujuhlaan. Sitä ennen ehditään tehdä muun muassa kesäretki Suomen sodan Joroisten kahakassa kaatuneen esi-isän ruotusotilas Olof Grahnin jäljillä. Sukuseuratoiminta on mikrohistoriaan tutustumista, mutta välillä yhteyksiä löytyy isompiinkin historian vaiheisiin.

Tanja Lapinlampi ja Merja Ylönen