Teksti: Matti Kuusiniva
Kuvat: Jouko Niva

Lieneekö hautakiven hankkimatta jäämiseen ollut aikoinaan syynä varattomuus, aikaansaamattomuus vai mikä, on jäänyt minulle epäselväksi. Olihan noihin aikoihin hyvin yleistä, että hauta jäi puuristin varaan. Kun syrjäkyliltä ei kovin usein kirkolla käyty – olivathan kulkuyhteydetkin toisenlaiset kuin nykyisin – olivat haudoilla käynnitkin harvinaisia. Niinpä risti saattoi lahota, hautapaikka unohtui ja lopulta seurakunta otti paikan uudelleen käyttöön. Sen verran on kuitenkin vuosilukujen perusteella voitu selvittää, että tuon ajan hautapaikat olisivat sijainneet nykyisten sankarihautojen paikalla. 

Alettiin siis suunnitella muistomerkin hankkimista. Kun sitten Sirkka-Liisa Fredriksson tiesi vanhempiensa haudan yhteydessä ja perikunnan hallussa olevan yhden tähän tarkoitukseen sopivan hautapaikan, otettiin seurakunnasta selvää, voisiko paikan käyttää tarkoitukseemme eli muistomerkin sijoituspaikaksi. Asia ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen; Juho-Heikki ja Hilja Johanna Jurvansuun (os. Grahn) perikunnan piti ensin luovuttaa hallussaan oleva hautapaikka Pudasjärven seurakunnalle ja vasta tämän jälkeen se voitiin luovuttaa Grahn-sukuseuralle.

Kun mainitsin kuulleeni, että Heikki-sedällä oli ollut jossain Leppiojan puolessa katsottuna kivi, jonka hän olisi halunnut haudalleen, annettiin tehtäväkseni sopivan kiven etsiminen Danielin haudalle. Eihän sitä tarkoitukseen sopivaa kiveä löytynyt, vaikka kuinka haki. Lieneekö sitten ollut jonkinlaisella johdatuksella osuutensa asiaan, kun mielestäni aika sopiva luonnonkivi sittenkin löytyi Viinivaarasta Danielin asuttaman Vilhelän talon lähimaastosta. 

Olin aivan muissa merkeissä liikkeellä, kun silmiini pisti hyvännäköinen kivi tiensivussa. 

Soitin Niva–Joukolle, että jos kiinnostaisi tulla katsomaan. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun Jouko oli paikalla digi-kameroineen. Saatiin vielä Kuusinivan Heikki voimaksi, niin kohta oli kivi asennettuna Vilhelän pihaan tarkempaa katselmusta varten. Kävi vielä kivenhakureissulla niin hyvä tuuri, että kun Heikki potkiskeli sammalikkoa kiven löytöpaikalla, niin löytyi vielä samasta kivestä lohjennut pala, joka sopi hyvin jalustaksi.

Jouko toimi tapansa mukaan ripeästi ja laittoi kiven löytymisestä sähköpostia kuvien kera toimikunnalle. Kohta kokoonnuttiin Vilhelään päättämään, kelpuutetaanko kivi muistomerkiksi. Hyväksyntä tuli yksimielisestä ja päästiin suunnittelemaan jatkotoimenpiteitä, kuten kiveen asennettavaa laattaa tekstisisältöineen. 

Toukokuussa 2006 vietettiin muistomerkin vihkimistilaisuus Pudasjärven hautausmaalla alueella B03 nro 044.