Teksti: Tanja Lapinlampi
Kuvat: Sirkka Fredriksson ja internet

Tervolan retkiaamu oli kirkas, yöllä edelliseltä reissulta palatessamme sai nostella kukkia suojaan, lämpöä oli Hetekylässä vain 3 astetta. Heinäkuun 3. päivä oli määrä kokoontua kello 10.00 Tervolan kirkon pihassa. Matkanjohtajan seurue tosin oli akateemisen vartin myöhässä, mutta lopulta olimme koko 16-henkinen seurue Tervolan seurakuntapastori Aku Kähärän sivistettävänä. 

Kirkkomaa on Kemijoen komealla törmällä. Kierroksemme alkoi Tervolan Vanhasta kirkosta, joka kuuluu Ison kirkon ja niitä ympäröivän hautausmaan kanssa Museoviraston ja ympäristöministeriön vuonna 1993 laatimaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon. Tervolan Vanha kirkko on rakennettu vuosina 1687-1689. Kirkko on yksi parhaiten säilyneitä 1600-luvulle tyypillisiä tukipilarikirkkoja maassamme. Kirkkoa komistavat vanha saarnatuoli ja alttarimaalaukset.

Vanha kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1865, kun Iso kirkko valmistui. Vanha kirkko otettiin kuitenkin käyttöön uudelleen kunnostettuna vuonna 1950. Nykyisin Vanha kirkko on Tervolan seurakunnan pääkirkkona kesä-elokuun ajan. Sitä käytetään myös jouluna ja hiljaisella viikolla. Kirkkoon mahtuu istumaan noin 200 aikuista.

Vanhan kirkon rinnalla sijaitsee sanan varsinaisessa merkityksessä Iso kirkko. Se on rakennettu vuosina 1861-1864. Sen on suunnitellut arkkitehti Ludvig Linquist. Ison kirkon suuren koon on selitetty johtuvan piirustusten vaihtumisesta suuremman seurakunnan kanssa tai siitä, että piirustuksissa kyynärämitaksi merkittyä asteikkoa olisi luettu metrimittaisena. Pöytäkirjoista voidaan kuitenkin todeta, että tervolalaiset ovat päättäneet 1.7.1860 rakentaa kirkon, johon mahtuu 1810 kirkkovierasta. Istumapaikkoja kirkossa oli alun perin 1510 ja seisomapaikkoja 300. Osa istumapaikoista on myöhemmin jouduttu luovuttamaan neljälle rimauunille. Nykyisin istumapaikkoja on noin 1200. 

Iso kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1950. Sen jälkeen siellä on pidetty vain juhannuksen konfirmaatiojumalanpalveluksia ja satunnaisesti muita jumalanpalveluksia kesäisin, sekä jouluaaton hartaustilaisuudet. Vuonna 1972 kirkko päätettiin kirkkohallituksen suosituksesta ja opetusministeriön hyväksymänä purkaa. Onneksi purkamista ei koskaan aloitettu, ja kirkon kunnossapitoa varten perustettiin 1977 Ison kirkon hoitokunta. Kirkko maalattiin vuonna 1978. Lopulta opetusministeriö peruutti purkuluvan vuonna 1982. Sittemmin kirkkoa on remontoitu useaan otteeseen, ja sitä kelpaa ihailla. 

Modernit ovat nykytervolalaisten seurakuntatilat, sillä Tervolan seurakuntakeskus on valmistunut vuonna 1974. Se on samassa pihassa Ison ja Vanhan kirkon kanssa – ja ruma kun mikä! 
 

Tervolan vanha kirkko

Tervolan Iso kirkko

Nälkähän se kulttuuria ihmetellessä tulee, ja meitä odotti oikea juhla-ateria Tervolan entisellä käsi- ja taideteollisella oppilaitoksella. Kakkojen yrittäjäperhe on pystyttämässä keskukseen matkailupalvelukeskusta, ja meidän jälkeemme paikan täyttivät erään saamelaissuvun edustajat. Lohta ja kasviksia Kemijoen törmällä – ei hullumpaa! Ja jälkiruoaksi täytekakkukahvit. 

Ruokapaikkamme pihapiirissä sijaitsee Tervolan ensimmäinen koulu, joka sekin on nyt Kakkojen omistuksessa. Talossa tehdään perinnekäsitöitä, ja talon opas kertoi meille kansallispuvuista, kankaista ja perinnevaatteista pitkän tovin. 
 

Koulurakennus oli siirretyksi hirsirakennukseksi todella kopakassa kunnossa. Luokkahuoneet olivat kuin oppilaat olisivat juuri luokasta poistuneet. Opettaja-asunto oli palautettu Sakari Kuusiston aikaan: seinillä oli hänen perheensä kuvia, pöydällä auki pojan sanakirja. Lisäksi opettajanhuoneistossa oli näytillä sota-aikaisia asuja. Kovin suuri ei johtajaopettajan asumus ollut: työhuone, huone, keittiö ja eteinen. Huoneistoon oli oma sisäänkäynti, mutta keittiöstä oli käynti yhteen luokista ja työhuoneesta käytävään. Joten Kuusiston perheen elämä oli yhtä koulun arjen kanssa. 

Talon yhteydessä on ns. veteraaniosasto Peräpohjalainen perinnepuutarha. Se oli perustettu Kuusistojen puutarhaharrastuksen muistoksi museoalueelle – oikea puutarhahan on nyt Kemijoen pohjaa. Puutarha tarvitsisi tosin kitkijää ja ruoputtajaa, sillä museolla ei ole resursseja eli työvoimaa puutarhan hoitoon. Pihassa oli myös pitkä punainen hirsirakennus, jossa oli muun muassa keittäjän asunto sekä koulun ruokailupaikka. Oppilaat olivat juosseet kartanon läpi syömään maksuttoman kouluruokansa.

Opettaja Sakari Kuusisto
 

Aavasaksan laelta avautuva upea kansallismaisema ja keskiyön aurinko ovat vetäneet matkailijoita puoleensa jo useita vuosisatoja. Aavasaksan Kruununpuisto syntyi vuonna 1878 valtion ostaessa Aavasaksanvaaran maa-alueet palvelemaan kasvavia matkailijavirtoja. Lapin vanhin matkailurakennus Keisarinmaja valmistui vuonna 1882 matkailijoiden virkistystarpeisiin. Majalla järjestettiin tarjoilua ja huonolla säällä se tarjosi matkailijoille suojaa. Metsästysmaja ristittiin Keisarinmajaksi Venäjän keisarin ja Suomen suurruhtinaan vierailua silmälläpitäen. Epävakaisesta poliittisesta tilanteesta johtuen Keisarin matka kuitenkin peruuntui. Maja edustaa romanttista sekatyyliä, joka on sekoitus uusklassista-, karjalaista-, bysanttilaista- ja viikinkityyliä. Pilarit ja kaaret ovat koristeelliset, seinäpaneelit kuvioituja ja ikkunoiden kaiverruksin koristelluissa vuorilaudoissa on Karjalaan viittaavaa ornamentiikkaa. Majassa on edelleen alkuperäinen kalustus. 

Tarkoitus oli käväistä Ruotsin puolella Matarengissä ihailemassa pieniä, sieviä ja siistejä taloja sekä jalkautua kirkolla. Ilta alkoi kuitenkin painaa päälle ja lähdimme kohti etelää. Ylitornion keskustan kautta kurvattiin ja nähtiin Alkkulanraitti sekä vilaus Ylitornion kirkosta.
 

Keisarinmaja Aavasaksalla