Vuoden 2012 kesän keskivertosäässä me grahnilaiset, jotka olimme ilmoittautuneet seuran kesäretkelle, kokoonnuimme kuka mistäkin Pudasjärven keskustaan heinäkuun 7.  päivänä klo. 09.00. Tervehdykset ja kuulumiset vaihdettuamme nousimme ”Nevakiveen”.

Matkareitin olimme suunnitelleet, että ajamme Iijoen yli Kuusamontietä, ja siitä heti jokivartta ylöspäin Parkkilaan, josta taas Iijoen yli Sotkaharjulle,  ja Jongunjärven itäpuolta kohti Puolangantietä, kuitenkin Liikasenniemen tielle kääntyen ja siitä Pesäläntietä Pesälän suvun kantapaikkaan Pesälään. Siellä meitä odottelikin jo Lauri Pesälä perhekuntineen vihaisten sääskien kera. Kättelyiden jälkeen Lauri kertoili meille Pesälän asuinpaikan historiaa aivan näihin päiviin saakka, kunnes emäntien patistelu herkuilla varustetun kahvipöydän ääreen keskeytti mieliin painuvan esittelyn. Aikataulun puitteissa vielä tutustuimme samassa pihapiirissä olevaan saman suvun asuttamaan joskin nyt autioon asuintaloon.

Nevakivi jo hyrisi parkkipaikalla, johon kokoonnuimme valokuvausten ja kiittelyiden jälkeen. Palasimme takaisin Jonguntielle, josta hyristelimme Puolangantielle ja kohti Puolankaa.

Askanmäen kotiseututalo oli seuraava kohde, josta oli tilattu ennakkoon ruokailu, herkullista lohikeittoa ja perinteistä puolankalaista rieskaa lisukkeineen. Askanmäkihän  on vanha talonpoikaiskartano, jonka nykyisin omistaa Puolangan kunta. Askan ahertajat -kyläyhdistys järjestää talossa tilauksesta monenmoisia juhlia, muun muassa hää- ja syntymäpäiväjuhlia, sekä tuottaa kesäisin kesäteatteriesityksiä. Kesällä 2012 esitettävä tarina oli Tukkijoella. Pitoemäntä Kirsti Kokko kertoi Askanmäen historiaa, jossa yhteydessä meille varttuneemmille oli tuttua, että Juhani Ahon kirjoittaman teoksen ”Juha” tapahtumat sijoittuvat Askanmäkeen, josta tunnistamme Askanmäen kauniin Kaijan.

Kauaa emme ruokaa kerinneet sulatella, kun nousimme taas autoon ja palasimme Jaurakalle, Malisensuontietä oikealle ja matkamme pääkohteeseen Korpiselle.

Niemelän vanhalla heinittyneellä pihakentällä meitä jo odotteli varaamani opas Martti Lehtola, (liekö kaukaista sukua) seuranaan naapurin isäntä Antti Ylitalo, joiden ystävällisellä asiantuntemuksella tutustuimme Niemelän vuosisataiseen taloon, sen ympäristöön ja historiaan, sekä seudun historiaan. Tässä yhteydessä saimme varmuuden paikasta, jossa kaukaiset esi-isämme, Lehtolaiset, ovat vaikuttaneet. Paikka on kuten meidän julkaisuista olemme saaneet lukea, Paavon talon ja Pekan talon tietämillä, joitain satoja metrejä Niemelästä Korpisen alajuoksulle päin. Pekan talon seutua hallitsee nykyisin Putulan suuri nykyaikainen navettakombinaatti muine tuotantotiloineen ja välineineen, joten aluetta katselimme vain auton ikkunasta. Paavon talon tietämillä emme myöskään käyneet maissa, tuumien, tokkopa sieltä olisi saatu mitään uutta tiedonhaluumme, jota mieltä oli myös oppaamme. Näin ollen suuntasimme seuraavaksi Korpisen kylätalolle, entiselle kansakoululle, jonka rantalaavulla tarinoimme oppaidemme ja paikalle osuneiden kyläläisten kanssa kahvittelun ja makkaranpaiston merkeissä. 

Korpisen isännillemme kiitokset ja hyvästit jätettyämme palailimme kylätietä Korpijoen pohjoispuolta, vanhaa Turpeisen taloryhmää sivuten Siivikkoon, ja edelleen Jonkua kohti, mutta sitten  Paukkerinharjun ja Jaalangan asutusalueen (perustettu 1950-luvulla) kautta Ruottisenharjulle Harjun talon pihaan, jossa iltapäivän aurinko paistoi oikein kuumasti. Daniel Wilhelmin (Vilihen) vaimon Magdalenan nuoruuden asuinpaikka on  Harjun talon vieressä oleva Ruottinen. Koska Ruottisessa ei oltu kotosalla, emme viitsineet pihapiiriinkään tunkeutua. Harjun isäntää Pekkaa, joka meille on tuttu jo poikavuosilta, tuumautimme ja ihailimme Ruottisenjärven tyyntä kaislikon peittämää hiljaisuutta.

Reilun kivenheiton päähän siirryttyämme olimme paikalla, jossa Gustaf  Alexsander (Kustu) on sata vuotta sitten tyttökatrastaan kasvattanut, asuen paikalla kesään 1920 saakka. Paikka on nykyisin vapaa-ajan asuntona, eikä käydessämme ollut ketään kotosalla. Paikalla oleva vanha ulkorakennus voi olla vielä Kustun aikainen. Siinä tuumittuamme totesimme yks`kantaan, että tämä ”kulttuurimatka” on tässä, ja niinpä nousimme vielä kerran Nevakiveen ja hurautimme lähtöpaikalle, Kurenalle, Pudasjärven kaupungin keskustaan.

Mielestäni retki oli mielenkiintoinen varsinkin niille, jotka ovat tutustuneet näihin sukumme julkaisuihin, muiden sukujen julkaisuihin ja historiaan, mutta ei ole rantautunut ennen näihin historianhavinaa tihkuviin paikkoihin, eikä Korpisenjärven takaa avautuviin jylhiin Vaara-Kainuun vaaramaisemiin, jotka jo nekin sävähdyttävät monen tasaisenmaan tallaajan mielenmaisemaan jylhyydellään.

Retkenjohtajan ominaisuudessa Antti Varpu.

Ryhmäkuva otettiin Pesälässä - 25 henkilöä oli retkellä mukana.